”Mitä järkeä on liigassa, jonka mestaruus voitetaan jo elokuussa”, kokenut urheilutoimittaja kysyy minulta, kun katsomme HJK:n mestaruusjoukkueen kapuamista lavalle yhteiskuvaa varten. Elämänsä kauden pelannut HJK-kapteeni Ville Wallén saa ensimmäisenä pokaalin, mutta ojentaa sen saman tien Jari Litmaselle.

Mieletön kysymys.

”Näinhän sen pitää ollakin pienessä jalkapallomaassa, että yksi joukkue dominoi. Parempi olisi tietenkin, jos oli pari oikeata haastajaakin”, vastaan.

”Nyt pitäisi olla ilotulitteita ja paperisilppuja”, kokenut urheilutoimittaja vaatii samalla, kun Litmanen nostaa pokaalin ilmaan ja Klubi-pelaajien takaa ryöppyävät kipinät ja paperisilppu ilmaan.

”Tuon väriset ilotulitteet eivät oikein näy hyvin”, konkari valittelee. Jätän vastaamatta toteamukseen.

Mieletön liigakausi. Klubi on Hakaa vastaan sinetöinyt kaikkien aikojen liigakautensa.

Tuplamestaruus, jolla päävalmentaja Antti Muurisesta tuli kaikkien aikojen liigavalmentaja Suomessa.

Jari Litmasen ensimmäinen liigamestaruus Suomessa.

Seuran historian pelaajamyyntiennätys.

Liigassa voitettujen pelien ennätys.

Tehtyjen maalien ennätys sekä tappiottomien kotiotteluiden sarja.

Tätä joukkuetta pidetään aiheesta kaikkien aikojen suomalaisena liigajoukkueena. Ennätykset ja lähes satumainen kausi eivät olleet sattumaa, vaan ajatuksella rakennettu menestystarina, josta jäi uupumaan vielä se viimeinen silaus. Se jäi Gelsenkircheniin.

Herätys

”HJK vaihtaa: vaihtoon tulee numero 7, Sebastian Mannström. Kentälle numero 15, Akseli Pelvas”, kaikuu kuulutus Veritas-stadionilla. 21 minuuttia aikaa tehdä maali. Juoksen kentälle 0-2-tappioasemassa TPS:ää vastaan. Olemme paras jengi Suomessa. Ei tämän näin pitänyt alkaa. En saa laukaustakaan maalia kohti kotijoukkueen puolustaessa hyvin viime hetket.

Tappio on pettymys ja sokki. Kävelen stadionin uumeniin ja vihaan tätä tunnetta. Ägä ja Wallu antavat kuulua. Kokeneemmat pelaajat herättelevät jengiä ja sanovat, että ei tämä näin voi toimia. Sanoissa on totuus. Kaikkien kentällä olijoiden pitää katsoa peiliin, turha on syyttää ketään muuta. Olemme parempia kuin tämä tulos ja petraamme tästä seuraavaan peliin. 32 peliä jäljellä, mietin bussissa matkalla Turusta Helsinkiin. Ehkä on parempi, että tämä tappio tuli heti alkuun. Tämä on herätys koko joukkueelle.

Jari Litmaselle on annettu paikka avauskokoonpanossa kauden viimeisessä ottelussa. Valmennusjohdolta tyylikäs ele, etenkin, jos ottelu jää Litmasen uran viimeiseksi. Litmanen kiittää parhaiten osaamallaan tavalla: dominoimalla kenttää huikeilla syötöillään ja pelinäkemyksellään.

16. minuutilla Litmanen syöttää oikealta laidalta pallon rangaistusalueen rajalle Aki Riihilahden jalkaan. Riihilahti jatkaa Mannströmille, joka palauttaa pallon päätyrajalta. Riihilahti päättää seinäkuvion laukaisemalla pallon maaliin. Riihilahti ja Litmanen nautiskelevat yhdessä mahdollisesti molempien viimeisessä ottelussa. Jo pelkästään vartin jälkeen voisi sanoa, että ei heidän tarvitsisi lopettaa. Molemmista olisi iloa HJK:lle ja liigalle vielä ensi kaudellakin. Heidän merkityksensä on ollut mittaamattoman arvokas heidän kouliessaan nuorekasta joukkuetta.

Jokaisen harjoituksen yhteydessä Litmanen on jakanut neuvojaan sekä harjoitusten keskellä että niiden jälkeenkin. Sama kuvio on toistunut myös otteluiden jälkeen, kun hän on ottanut isälliseen huomaansa nuoremman pelaajan ja neuvonut, kehunut ja rohkaissut pelaajaa heti pelin jälkeen.

Tilaisuus

Mannströmin avausmaalin syöttänyt Teemu Pukki ei pysty sittenkään jatkamaan peliä jääpusseista ja käsituesta huolimatta. Jallu Rantala nousee vaihtopenkiltä ja tulee sanomaan minulle, että ”Aksu, nyt on paikkasi”. Nyt maaleja vaan. Miten toisen epäonni voikin olla toisen onni. Juuri näin. Seitsemässä ensimmäisessä ottelussa olen pelannut 119 minuuttia. Nyt minuutteja voi tulla roimasti lisää.

”HJK vaihtaa: vaihtoon numero 20, Teemu Pukki ja kentälle numero 15, Akseli Pelvas. Juoksen auringossa kylpevälle Tapiolan nurmelle tähtäimessäni maali. Se takoo mielessäni viime minuuteille asti.

Varsinaisen peliajan viimeinen minuutti. Rafinha syöttää pitkän kaartavan syötön oikeaa laitaa pitkin. Hongan puolustaja ehtii palloon, ja juoksen perään. Puolustajan purkuyritys epäonnistuu surkeasti, ja pallo päätyy meidän molempien ylitse, mutta surkeana roikkuna. Otan roikkupallon rinnallani alas, toisella kosketuksella vien pallon rangaistusalueen kulmaan ja laukaisen pallon vasemmalla jalallani maaliin ohi Tuomas Peltosen. Maali! Koko kroppa täyttyy itseluottamuksesta hallitun suorituksen jälkeen. Luotin, että saan tilaisuuteni ja nyt se tuli. Tämä varmaan tuo lisää peliaikaa, mietin loppuvihellyksen soidessa. Tästä on hyvä jatkaa.

Puolen tunnin kohdalla saamme jälleen nähdä Litmasen maagisuutta. Vasen pakki Tuomas Kansikas syöttää pallon Hakan puolustuslinjan yläpuolelta vapaan tilan löytäneelle Litmaselle, joka jatkaa pallon yhdellä fantastisella, oikean jalan ulkosyrjäkosketuksella linjan taakse juoksevalle Erfan Zenelille. Pieni laitaväkkärä sijoittaa pallon varmasti maaliin.

Tähän hetkeen kiteytyy jotain olennaista tästä kaudesta. HJK:n joukkueessa kokeneeseen kaartiin kuuluva Zeneli on pelannut ehkä uransa parhaimman liigakauden ja on nostanut tasoaan huimasti. Aiemmilla viidellä liigakaudellaan Zeneli oli tehnyt vain seitsemän maalia 79 ottelussa. Tällä kaudella Zeneli pelasi HJK:n kivikovassa joukkueessa 29 ottelua, teki kahdeksan maalia ja syötti 13 maalia.

Zenelin tason nousu johtuu pelaajan itsensä kehittymisen lisäksi koko joukkueen tason noususta. Kakkosvalmentaja Juho Rantala sanoi viikolla ennen päätösottelua, että ”jokainen hetki pitää tehdä asioita mahdollisimman hyvin”. Rantalan mukaan HJK:n suuri vahvuus tällä kaudella on ollut treenien ”mielettömän hyvä taso”. Seuraan on hänen mukaansa pesiytynyt voittamisen kulttuuri. Tilannetta on auttanut terve kilpailu pelipaikoista. Ringissä on ollut kaksi joukkueellista hyviä pelaajia, jotka ovat kirittäneet toisiaan.

”Pitää nostaa hattua noille vanhoille, jotka ovat nostaneet paljon tasoaan”, Rantala sanoi ja viittasi nimenomaan Wallénin ja Zenelin kaltaisiin pelaajiin.

50. minuutilla samat miehet tekevät taas tuhojaan. Mannström syöttää pystyyn Litmaselle, joka syöttää takaisin pystyyn juosseelle Mannströmille. Laituri juoksee pallon kanssa lähes kiinni etutolppaan ja maalivahtiin, kunnes syöttää takaviistoon Zenelille. Tarkka sijoitus vie Klubin 3-0-johtoon.

Tämä lähes seremoniallisen tyylitelty voitto arkkivastustaja Hakasta on tietenkin hieno ja tuplamestaruus upea saavutus, mutta silti mietityttää, että kauden ei olisi tarvinnut päättyä Töölössä tähän otteluun. Se olisi voinut jatkua Mestarien liigassa tai Eurooppa-liigassa.

Voittoisan Schalke-kotiottelun jälkeen HJK-juniorit ry:n puheenjohtaja, majuri Antti-Jussi Väinölä käveli seuraavana aamuna työpaikalleen Pääesikuntaan. Kasarmitorilla kivimiehet näkivät HJK:n takkiin sonnustautuneen Väinölän ja tiputtivat spontaanisti työvälineensä ja rupesivat tarinan mukaan taputtamaan ja huutamaan ”hyvä HJK”.

Silloin elokuussa Klubi oli hieman liioitellusti koko kansan HJK. Buumi nousi nopeasti ja lopahti vielä nopeammin.

Romahdus

Gelsenkirchenin kattila kiehuu. Tilannehan näyttää tauolla ihan hyvältä. 2-1-lukemat kotijoukkueelle, mutta meillä ei ole mitään hätää. Me hoidamme tämän. Sitten kaikki romahtaa. Schalke tekee kaksi maalia lisää. Kansikas pois, Mikko Sumusalo tilalle. Sadik pois, Zeneli tilalle. Riihilahti pois, Joel Perovuo tilalle. Siinä menivät mahdollisuuteni päästä kentälle. Katson nöyryytyksen penkiltä loppuun.

Dinamo Zagrebia vastaan pääsin vielä molemmissa peleissä kentälle vaihdoista. Schalkea vastaan taistelin penkiltä käsin. Kukaan ei ole sanonut mitään konkreettista syytä, miksi olen taas penkillä loppuun asti. Valmentaja tekee päätökset, ja siihen pitää tyytyä. Tein europelien välissä maaleja liigassa. Se oli ainut tapa, jolla näytin, että olisin minäkin voinut olla siellä kentällä. Olisin voinut, mutta en ollut.

Vain minuutti edellisestä maalista, ja jälleen Litmanen ihastuttaa maalisyötöllään. Sumusalo syöttää päädystä keskellä rangaistusaluetta päivystävälle Litmaselle, joka syöttää ensimmäisellä kosketuksellaan pallon vetopaikkaan Mannströmille. Tuloksena jälleen maali. HJK on ollut ylivoimainen, mutta se ei tarkoita sitä, että se riittäisi.

Aki Riihilahti toivoo, että HJK jatkaisi tätä nousuaan ja kehitystään satsaamalla edelleen.

”HJK:lla on mahdollisuus ottaa seuraava askel. En todennäköisesti itse ole pelaamassa silloin, kun se seuraava askel otetaan”, Riihilahti sanoo ennen viimeistä ottelua. Itse asiassa Riihilahti vihjaa jatkamisensa ehdoista samassa yhteydessä.

”Haluan nähdä joukkueen ennen kuin teen päätökseni. On kivempi sitoutua, jos kehitystyötä jatketaan edelleen.”

Klubilla on rahaa, millä satsata joukkueeseen. Siitä huolimatta Riihilahti on oikeassa sanoessaan, että leveys tulee junioreista. Kolmen viime vuoden aikana Klubissa on noussut 10 omaa pelaajaa edustusjoukkueeseen. Alexander Ringin komeettamainen kehitys vain jättää varjoonsa juniorityön muut tulokset.

Ensi kaudella voivat joukkueeseen murtautua pysyvämmin Joel Pohjanpalo, Nikolai Alho tai Robin Lod ja tietenkin myös Kastriot Kastrati. Rantalan mukaan Pohjanpalo on tulevaisuuden sentteri, mutta Lod saattaa hänen mukaansa pelata keskikentän keskelläkin. Olisiko siinä tulevaisuuden pelinrakentaja Klubissa?

Näytöt annettu

Rovaniemellä on kylmä ja kenttä onkin huurteessa. Rovaniemi kohtelee minua hyvin. Isken kulmapotkun jälkeen RoPS-puolustajien keskeltä pallon maaliin. Kauteni viidestoista osuma. Yksi hyökkääjä vähemmän joukkueessa on kartuttanut peliminuuttejani ja maalimäärääni kiitettävästi elokuun jälkeen. Teemu Pukin lähtö antoi vastuuta. Onneksi olen ollut kärsivällinen. Syötän Mannströmin osuman, ja Rovaniemi on paras paikka missään juuri nyt. Minuutti jäljellä, kun Ring syöttää RoPS-puolustajien välistä pallon pystyyn täysin vapaaseen paikkaan. Maalivahti tulee vastaan, katson oikean hetken ja laukaisen pallon vasemmalla jalallani maaliin. Kuudestoista osuma.

Näytöt on nyt annettu ensi kautta varten. Vielä päätösottelu Hakaa vastaan. Odotan, että saan jatkaa vähintään samasta asemasta ensi kaudella. En halua taas tippua vaihtopenkille heti, kun niin sanotut tosipelit alkavat. Odotan, että saan ensi kaudella yhtä paljon vastuuta kuin nyt loppukaudella. Rovaniemeläisyleisö mesoaa omilleen. Koetan jatkaa ja parantaa. Se on se tavoite.

Hakan kavennuksen jälkeen Litmanen antaa vielä yhden mestarillisen maalisyötön. Haka-puolustajan edestä pallo hallitusti ulkosyrjällä Jarno Parikalle, joka pamauttaa pallon sielunsa kyllyydestä Hakan maaliin. Sen suo mielihyvin Parikalle, nuorelle HJK-konkarille, jolla on ollut vaikea kausi.

Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin valotaululla komeilevat päätöslukemat 5-2. ”Kävisin useammin jalkapallo-otteluissa, jos tulisi aina seitsemän maalia”, katsomoon eksynyt kulttuuritoimittaja sanoo.

Seison tekniseen alueen kulmassa ja tähtäilen puhelimellani mestaruusjengiä. Pitää tästäkin ottelusta jäädä jokin pysyvämpi muistikuva. Mestaruusjengi on jo hajonnut maailmalle, mutta mestaruus antaa taas uuden mahdollisuuden Klubille tavoitella paikkaa Euroopan kilpailujen lohkovaiheissa. Joukkueen hajoaminen tietää myös paljon työtä, mikäli joukkueesta yritetään tehdä vähintään yhtä iskukykyinen kuin tällä kaudella. Seuraavaa askelta odoteltaessa.

”Mitä järkeä on liigassa, jonka mestaruus voitetaan jo elokuussa”, kysyy kokenut urheilutoimittaja.

Juttuun on haastateltu Akseli Pelvasta 27. lokakuuta.