Suomen A-maajoukkue pelasi syksyllä neljä EM-karsintapeliä. Tuloksena voitto Moldovasta, tasapeli Unkaria vastaan ja tappiot Hollannille ja Ruotsille. Mitä näistä peleistä opimme?

 Otto on ykkönen

 Otto Fredrikson pelasi oivallisen matsin Unkaria vastaan. Torjui hyvin, avasi peliä, johti puolustusta. Spartak Naltshikin mies näytti, että hänen paikkansa on Huuhkajien veräjän suulla. Mixu Paatelaisen joukkue tähtää vuoden 2016 kisoihin, ja viiden vuoden kuluttua Otto on 34-vuotias. Hän pystyy ikänsä puolesta hyvin pelaamaan vielä Ranskan EM-kisoissa.

 Esimerkiksi Valioliigassa on nelikymppisiä maalivahteja. Hradecky, Lehtovaara, Jaakkola ja muut jääkööt odottamaan vuoroaan, kunnes kasvavat paremmiksi kuin Fredriksson.

 On hyvin mahdollista, että Fredrikson on Suomen paras maalivahti vielä seuraavat viisi vuotta. Paras mies pelatkoon – eikä Niki Mäenpäätäkään kannata vielä unohtaa.

 Nykyinen taso ei riitä

 Etenkin Hollantia ja Ruotsia vastaan saatiin karulla tavalla todeta, ettei maajoukkueen nykyinen taso ole riittävä haastamaan Euroopan huippuja. Ei edes kotikentällä. Riittävän monet pelaajistamme eivät pelaa riittävän kovatasoisissa sarjoissa, riittävän suurissa rooleissa, riittäviä määriä peliminuutteja.

 Ruotsia vastaan nähtiin, mikä ero on kahdella pelaajalla, joista toinen pelaa täysiä minuutteja Valioliigassa, toinen hajaminuutteja Championshipissä. Mika Väyrynen pääsi nokikkain maalivahti Andreas Isakssonin kanssa ja laukoi pallon taivaan tuuliin. Hetkeä myöhemmin Sebastian Larsson pääsi läpi, ja sijoitti pallon kylmän viileästi verkkoon. Kun tulee paikka, se pitää hyödyntää. 

 Forssell ei ole ratkaisu tehottomuuteen

 Maajoukkueen suurimpia helmasyntejä on tehottomuus maalitilanteissa. Miksi Mixu yhäluottaa Mikael Forsselliin? Vanhojen näyttöjen perusteella?

 Toki Miklu teki karsinnoissa maaleja, mutta tiukoissa paikoissa hänestä ei enää ole ratkaisijaksi. Miklu on kaukana huippuvireestä, hän ei ole se sama jäätävä viimeistelijä, jota ihasteltiin 7-10 vuotta sitten. Nyky-Miklu ei pääse maalipaikkoihin, ei pääse puolustajista irti eikä pysty luomaan paikkoja muille.

 Vuonna 2016 Forssell on 35-vuotias. On vaikea uskoa, että hän olisi Suomen ykköshyökkääjä Ranskan EM-kisoissa ja niihin johtavissa karsinnoissa. Mixun pitää antaa entistä rohkeammin peliaikaa Teemu Pukille ja Timo Furuholmille.

 Pitää toivoa, että Pukki lyö itsensä läpi Saksassa, ja Furuholm pääsee terveenä luomaan uraa esimerkiksi Hollannissa. Myös Lauri Dalla Valle on hiljalleen pakko houkutella A-maajoukkueen matkaan. Arvokisoihin on vaikea päästä, jos joukkueessa ei ole huippuluokan maalintekijää. 

 Joulukuusen keskioksat ovat liekeissä

 Maajoukkueen joulukuusitaktiikan toimivin osa on puolustuksen edessä pelaava kolmikko. Roman Eremenko on itseoikeutettu valinta kolmikon keskelle. Hän johtaa joukkueen pelaamista sekä puolustus- että hyökkäyssuuntaan. Perparim Hetemaj lienee varma valinta Eremenkon rinnalle, kun pelikiellosta vapautuu. Alexander Ring on hieman yllättäen ottanut paikan avauskokoonpanossa, ja ennakkoluulottomilla otteillaan täyttänyt roolinsa mainiosti.

 Myös Unkaria ja Ruotsia vastaan hyvin pelannut Tim Sparv on kelvollinen vaihtoehto keskikentän puolustavaan rooliin. Kun vielä Mika Väyrynenkin pystyy pelaamaan kyseisillä pelipaikoilla, on keskikentän alin osasto turvattu moneksi vuodeksi. Eremenko, Ring, Hetemaj, Sparv ja Väyrynen hallitsevat box-to-box-pelaamisen mallikelpoisesti.

 Vielä kun saisi joulukuusen yläoksiston samalle tasolle.

 Hämäläisen pelipaikan tulisi selkiytyä

 Kasper Hämäläinen oli menneiden karsintojen suurimpia yllättäjiä. Hämäläinen keräsi maaleja ja kovia peliminuutteja. Hän pelasi hyvin hyökkäävänä keskikenttäpelaajana, vaikka kovia maita vastaan olikin näkymätön. Hämäläinen voi olla tulevaisuudessa osaratkaisu maalinteko-ongelmiin.

 Hän pelaa Djurgårdenissa melko paljon puolustavassa roolissa. Miten hyvä hän maajoukkueessa olisikaan, jos saisi pelata seurajoukkueessa viikosta toiseen samalla pelipaikalla kuin Huuhkajissa. Siirron kovempaan seuraan ja sarjaan pitää tapahtua pikapuolin. Ja hänen rinnalleen pitää löytyä joku muu kuin Mika Väyrynen, jonka tähti on jo himmenemässä. Aleksei Eremenko jr?

 Puolustuksessa liian vähän vaihtoehtoja

 Puolustuksen keskustassa Niklas Moisanderin vieressä paikkaansa on vakiinnuttamassa Joona Toivio. Heidän yhteistyönsä herättää lupauksia, mutta virheitäkin sattuu vielä runsaasti. Toivion pitäisi saada pelituntumaa Allsvenskania kovemmista sarjoista.

 Keskuspuolustukseen on vielä kovin vähän vaihtoehtoja. Toivio on ehkä korvattavissa, mutta Moisander on joukkueelle elintärkeä pelaaja. Jos hän loukkaantuu, niin puolustuksen taso romahtaa. Kuka hänet korvaa?

 Jukka Raitala tulee näillä näkymin hallitsemaan vasemman laitapakin tonttia pitkälle tulevaisuuteen. Varteenotettavia haastajia ei ole näköpiirissä. Tilanne on hieman ongelmallinen, sillä Raitalakin kaipaisi kirittäjää pelipaikalleen.

 Hän ei missään nimessä ole valmis pelimies, vaikka säännöllistä peliaikaa La Ligassa nauttiikin. Raitala on nuori mies, joka kehittyy ja kypsyy.

 Oikean pakin paikka on kinkkisempi pähkinä Miksulle. Kari Arkivuo tuskin pelaa maajoukkueessa vuonna 2016, joten siksi onkin outoa että Mixu häntä peluuttaa. Veli Lampi ei ole tehnyt kaivattavaa läpimurtoa kansainvälisillä kentillä. Jos Suomi vuonna 2016 arvokisoissa pelaa, kenties oikean pakin paikalla nähdään Carl Jenkinson.