JJK huokaisi keskiviikko-iltapäivänä helpotuksesta niin, että puhuri kävi Jämsässä saakka. Iltapäivän hahmoksi nousi JJK:n jättävä Mikko Hyyrynen. Marienhamn kaatui vasta ottelun loppuhetkillä.

Jyväskylän jalkapallopiireissä ei olisi vielä pari vuotta sitten uskottu tätä: joukkue taistelee mitaleista Veikkausliigassa. Ja mikä vielä uskomattomampaa, suojellulle Harjun stadionille on saatu euromitat täyttävät valopylväät. Huomaan kirjoittaneeni pieneen mustakantiseen vihkooni kahdennentoista peliminuutin kohdalle: “Valot on tosi kirkkaat näin päivälläkin. Melkein häikii”. Ottelu pelataan silti epäortodoksiseen aikaan puoli kolme iltapäivällä koska valoja ei ole vielä ehditty suuntaamaan.

Koko ottelun alku on hyvin varovaista pelaamista kummaltakin joukkueelta. JJK pelaa piirun verran yritteliäämmin ja luo tilanteita mutta perunalastusaarelaisten puolustus tilkitsee syöttö- ja juoksulinjat kerta toisensa jälkeen. Toisen puoliajan alussa nähdään kuvaava tilanne: JJK:n superkaksikko Mikko Manninen ja Jani Virtanen luovat tilanteita liukuhihnalta Támas Gruborovicsin säestäessä ja Mariehamnilla on kahdeksan miestä boksin sisällä muurina. Muuri ei vuoda.

Mutta ei Jyväskylänkään puolustus ole yhtään tuuliajolla. Varsinkin Juha Pasoja ja Tuomas Latikka katkaisevat saarelaisten yritykset kylmän eleettömästi kerta toisensa jälkeen. Latikka pääsee vielä kaiken kukkuraksi nousullaan tälläämään kohti maalia: hiukan yli.

Vieraiden Hendrik Helmke puolestaan on keltapaitojen vaarallisin mies: hienoja syöttöjä, tiukkoja haasteita yksi vastaan yksi tilanteissa ja muutama oivallinen pommi kohti Janne Korhosen vartioimaa JJK-maalia.

Sitten pelaillaankin sinne viimeiselle kymmenminuuttiselle kuurupiiloa ja JJK:n valmentaja Kari Martonen iskee. Mikko Hyyrynen ja Tommi Kari sisään. Eero Korte on jo tullut vahvistamaan hyökkäystä paria minuuttia aikaisemmin.

85 minuuttia on pelikellossa. Tommi Kari pörrää väkkäränä ja syöttää kaaripallon. Puolustajan pään kautta pallo pomppii Hyyryselle joka tällää maalin. Hyyrynen, joka vain paria päivää aikaisemmin on saanut tietää, että kenkää tulee seurasta. Syyksi on kerrottu, ettei seuralla ole varaa miehen palveluksien lunastamiseen. Joku utelee lehdistötilaisuudessa mieheltä sen klassisen kysymyksen. Hyyrynen vastaa:

- No ihan kiva fiilis kun pääsee tekemään maalin mutta ehkä vähän haikea tunnelma.

Miehen ilmekään ei värähdä.

- No tiiä nyt sitä oliko tärkeä maali. Mikä nyt on tärkeä maali mutta olihan se JJK:lle helvetin tärkeä maali.

Hyyrysen katseessa on aavistuksen autereinen lasitus. Sanokaa minua keittiöpsykologiksi par excellence mutta Hyyrynen olisi varmasti mielellään viettänyt seurassa vielä yhden kauden.

Arkistokuva. Hyyrynen kauden 2011 kevättalvella harkkapelissä Oulun palloseuraa vastaan Vehkalammen kentällä Jyväskylässä.

Jani Virtanen ja Hyyrynen poistuvat lehdistötiloista ja paikalle jää vain Kari Martonen joka on yhtä hymyä. Saarelaisten edustajia ei näy eikä poisjäännille kerrota syytä, mutta miesten ilmeet olivat paljon puhuvia heti pillin vihellyksen jälkeen. Huomasin ottaneeni pari askelta automaattisesti taaksepäin kun maarianhaminalaisten porukka lähti kentältä ns. ovet paukkuen pukukoppiin JJK:n miesten lähtiessä huudattamaan fanikatsomoa.

Martosella ei ole kiire mihinkään.

- Tasapainoinen kausi eikä pahempia notkahduksia tullut. Tän päivän esitykseen täytyy olla tyytyväinen. Pikkuisen rohkeammin olis voitu boksissa pelata, ehkä haettiin liikaa sitä hienoa viimeistä syöttöä. Syy miksen ottanut vaihtoja aikasemmin oli että meidän peli kulki ihan ok ja paikkoja luotiin. Eli tahallaan venytin vaihtoja. Ehkä vaihtopelaajat sai siitä ekstralatingin kun vaihto ei tullutkaan normaaliin aikaan.

Puoli tuntia myöhemmin kentältä sammuu osa uusista valoista ja vain muutama jää valaisemaan hämärtyvää harjun iltaa.

Jani Virtanen hölkkäilee nurmella paksu toppatakki päällä ja huppu päässä. Kentän laidalla vain JJK:n B-juniorit keräilevät laitamainoksia talteen. Mies heittää kumminkin auliisti Vastapallolle pari sanaa.

Jani Virtanen, mitkä fiilikset kun kaksi voittoa takana?

- No tuntuu erittäin hyvältä. Tästä on ihan optimaaliset lähtökohdat lähteä pelaamaan sitä viimestä Inter-peliä. Se on sitten se meidän finaali eli ihan innoissani odotan sitä peliä.

Onko jännitystä?

- Ehei, ei voi enää olla mitään jännitystä. Ollaan saatu näiden voittojen jälkeen takas se itseluottamus mikä oli kaudenkin alussa.

Miten muuten sun mielestä koko kausi on menny? Odotusten mukaan vai yli odotusten?

- Niiku oon sanonu niin alkukaudesta pelattiin todella loistavasti lähes koko ajan ja semmonen flow oli päällä ja voitettiin lähes joka peli. Mut sitte toisella kierroksella tuli huonoja pelejä ja sitten kolmannen kierroksen aluksi tuli todella heikkoja pelejä. Että kausi on menny vähän niin ja näin mut nyt sitten taistellaan mitaleista. Kolmen joukossa oli tavoitekin.